Vietin eilen mahtavan iltapäivän ystäväni ja kahden karvaisen herran seurassa.

Vasemmalla puolella oleva Eppu 3v. ja oikealla puolella keppiä pureskeleva Epun poika Demo n. 1v. etsivät hyvää ja osaavaa kotia itsellensä. Pojat ovat kulkeneet jonkun aikaa karumpaa polkua elämässään ja olleet huonolla huolenpidolla sekä koulutuksella. Eniten tämä ilmenee alipainona, karvanlähtönä ja käytöstapojen hukassa ololla... Pojat ovat hiukka varautuneita uusiin ihmisiin aluksi, mutta lämpenevät nopeasti rempseiksi ja iloisiksi pojiksi jotka vain kaipaisivat rakastavaa ihmistä, säännöllisiä ruoka-aikoja, aktiviteetteja sekä peruskoulutusta. Muutama seikka on kuitenkin muistettava huomioida, eli Eppu ei tule toimeen muiden uroksien kanssa eikä koiria suositella samaan perheeseen ainakaan pienempien lapsien kanssa.

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10152034295256534&set=a.10150612880111534.377067.566461533&type=1&theater

Mutta se näistä kahdesta mahtavasta herrasta, vaikka voisin näitä tapauksia hehkuttaa lopputtomiin...

Kuten nämä kaksi herraa, moni muukin aikuinen koira etsii itsellensä uutta kotia niin yhdistysten kautta kuin yksityistenkin. Useimmiten aikuiset koirat halutaan antaa uuteen kotiin ns. muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Mutta mitä muuttunut elämäntilanne loppujen lopuksi tarkoittaa kenelläkin? Useimmiten taustalla on jonkin asteista käytösongelmaa suuntaan jos toiseen. Kuitenkin useat (lue=ei kaikki) ihmiset peittelevät näitä syitä muilla selityksillä...

Oikeasti kun koiranpentua tai aikuista koiraa ollaan ottamassa, pitäisi miettiä, että koiralle pitää suoda aina katto pään päälle, ruokaa, liikuntaa, koulutusta, hoitoa, rakkautta sekä mahdollisuutta sopeutua elämän muutoksiin muutenkin kun sormia napsauttamalla. Koira ei elä vain muutamaa vuotta, jotkut porskuttavat reippaasti kymmenkin vuoden yli.

Joten... Oletko valmis kouluttamaan ja sosiaalistamaan pentua aina vanhukseksi saakka? Käytätkö tiukkoina aikoina rahasi koirasi hyvinvointiin mielummin kuin omaasi ja huolehditko että rakkaasi saa aina ammattilaisen hoitoa sitä tarvittaessa? Jos olet valmis luovuttamaan kun koiralla ilmenee käytösongelmaa, kun koirasi ei automaattisesti sopeudu lapsen tuloon tai kun laitat viimeiset säästösikin omaan huvitteluusi, älä hanki koiraa!

Koira ei ole pelkkä heittopussi jonka voi siirtää syrjään kun ei enää jaksa uskoa ja kiinnosta tarpeeksi, se on yksi luontoäidin upeimmista luonnoksista joka elää ja rakastaa pyyteettömästi. Se on elävä olento, jolla on tunteet, tunteet joita se ei voi meidän omalla kielellämme ilmaista meille.

Jotenkin tuntuu täysin hullulta ajatukselta kuinka paljon jo pelkästään suomalaisia kodinvaihtajia on tällä hetkellä, vielä tämän lisäksi ulkomailta tuodaan rescuekoiria uusiin koteihin...

Kerrassaan upeaa työtä tuo rescuekoira- toiminta mielestäni, propsit teille jotka kyseistä hommaa teette!

Aikuisten kodinvaihtajien lisäksi on vielä "vahinkopentuja" vailla kotia, unohtamatta pentutehtailijoita ja kasvattajia.

Omasta mielestäni kaikille pentujen teetättäjille pitäisi pistää totaalistoppi hetkeksi ja etsiä kodit jo kotia vailla oleville koirille.

Miksi vahinkopentueita tapahtuu? - KOSKA IHMISET ON HUOLIMATTOMIA!

Miksi sekarotuisilla aletaan suunnittelemaan pentuja ilman tietoa sukuhistoriasta sekä vailla kuvautuksia? - Koska mun koiraa on kehuttu niin nätiksi ja sen on niin kiltti! (Tosissaan ajattelit että ne pennut on ihan samanlaisia klooneja ja kuka muu niitä pentuja tarvitsee kun koiria olisi tarjolla ovista ja ikkunoista?)

En myöskään osaa sulattaa tätä "haluan pennun jotta voin opettaa sen itse kokonaan omalla tavalla"... Mmm, ja aikuista koiraako ei muka voisi? *askapuhetta sanon minä! Suurin ongelma on siinä kun ihmiset ei osaa/ymmärrä/näe tarvetta kouluttaa niitä koiria, jolloin näitä "ongelmakoiria" kasaantuu koko ajan lisää etsimään uutta kotia. Jos ei osata kouluttaa, tietoa voidaan hakea muilta koiraihmisiltä, kirjoista ja kursseilta ja nykypäivänä jopa ongelmakoirakouluttajilta. Jokaiseen koiraan toimii vähän eri tavat, eivätkä ne aina löydy heti sormia napsauttamalla vaan niitä pitää hakea ja hio`a paremmiksi. Ja mitä tulee vanhaan sanan laskuun "vanha koira ei opi uusia temppuja" niin unohtakaa koko juttu.

Toinen vetoaminen on näissä "haluan saksanpaimenkoiran tai muun tietyn rodun koska tykkään sen ulkonäöstä, ei mulla kyllä oo mitään kokemusta koirista tai niiden kouluttamisesta. Kuhan se näyttäis saksanpaimenkoiralta." Edessä on ongelmia 80% varmuudella jos ei omistaja ota selvää koiran rotuominaisuuksista, kouluttamisesta ja johtajuusasioista, liikunnan tarpeesta jne. Tai halutaan muu aktiivinen rotu kotiin sohvakoiraksi ja ihmetellään kun se tuhoaa puoli kämppää aina yksin jäädessään, ulvoo ja on muutenkin käytöstavaton huperaktiivinen loikkija. Ja siitä sitten taas kodinvaihtajaksi...

Älkää ottako koiraa, jos ette ole valmiita pistämään 100% peliin. Koira on elävä olento, ei esine. Jos kaipaat jotain mitä esitellä ja mitä ei tarvitse kouluttaa, osta pehmolelu itsellesi.

Rakkaudesta koiriin.

Ja muistakaa vielä, kommentointi on enemmän kuin suotavaa! :)

Miksi?

Koska maailmassa ei ole mitään palkitsevampaa kuin koiran kuntoutus ja kouluttaminen. Moni voi tässä vaiheessa älähtää, että et voi tietää jos sinulla ei ole omia lapsia... Mutta heidän pitäisi ymmärtää että minulle sekä monelle muulle, koirat ovat meidän lapsiamme. Vain karvaisempia...

Näin jälkeenpäin olen miettinyt kuinka paljon Hönön kanssa on edistytty asioiden suhteen... Lenkillä käveleminen on mukavaa, koira ei vedä, hyökkäile kaiken liikkuvan kimppuun ja remmirähjääminen on alkanut helpottamaan vaikka työskentely tämän suhteen jatkuu vielä pitkään.

On oikeasti tosi mukava käydä lenkillä tuon koiran kanssa, siis tuon koiran, jonka kanssa aluksi pelkkä ulkona oleminen oli haastavaa. Hihnassa vedettiin itseään henkihieveriin, seilattiin puolelta toiselle, oltiin ylivalppaana koko ajan, kaikkea ohitse liikkuvaa kohti koitettiin hyökätä ja toisille koirille räjähdeltiin kahdenkin kilometrin päästä jo. Omistajana menetti hermonsa moneen kertaan aluksi, eikä se auttanut asiaa yhtään sen enempää. Kunnes oli pakko opetella vetämään henkeä syvään, kerran jos toisenkin. Kun koiralle asetti selkeät rajat ja toimintatavat jokaiseen tilanteeseen, alkoi tilanne helpottua hiljalleen. Myös koiran positiivinen vahvistaminen niin äänellisellä palkitsemisella kuin nameillakin auttoi koiran toimimisen kanssa.

Peruskäskyt on opetettu koiralle juurta jaksaen positiivisen vahvistamisen avulla. Jaaa, ehkä jotain temppujakin siinä ohella...

Eniten on oppinut ymmärtämään omaa koiraansa, etenkin kun on kyse pelkoaggressiivisesta yksilöstä, on tämä äärimmäisen tärkeää. Luottamus koiran ja minun välillä on rakentunut pala palalta yhä vahvemmaksi. Tämä helpottaa vaikeissa tilanteissa toimimista, kun koira pelkää tai tuntee olonsa epävarmaksi, se hakee vihdoin tukea minusta suoran hyökkäämisen sijasta.

En vieläkään tiedä Hönön taustoista varmasti, mutta on epäilys että koirani on aikoinaan tuotu viron puolelta ja sosiaalistaminen pentuna on jäänyt puuttumaan koiran elämästä kokonaan, tai ainakin lähestulkoon. Hönö on oppinut että hyökkääminen on paras puolustus. JA TÄSTÄHÄN ME PYRITÄÄN POIS.

Tällä hetkellä Hönö on ollut hiukka yli kaksi vuotta minulla, ikää koiralta löytyy noin nelisen vuotta. Aikuisen koiran kouluttaminen uudelleen on hitaampaa ja jollain tavoin haastavampaa kuin pennun, mutta tulosta tulee kun töitä asioiden eteen tehdään.

Vaatii vain sosiaalistamista ja paljon hyviä kokemuksia ihmisiä ja toisia koiria kohtaan, korjata näitä ongelmia koiran kanssa. Uskon kuitenkin että hitaasti ja hartaasti hyvä tulee.

Ja voin ihan rehellisesti sanoa, että on niin paljon enemän positiivista Hönön kanssa kuin negatiivista.

• Kuka on se joka odottaa sinua iloisesti tervehtien aina kotona?
• Kuka tulee tervehtimään sinua jokaisena aamuna hyväntuulisesti.
• Kenen iloisesta katseesta paistaa onnellisuus, kunnioitus ja rakkaus.
• Kenet voi tehdä hetkessä onnelliseksi pienellä rapsutuksella tai kehuilla.
• Kenelle sinä tai te olette maailman rakkaimmat ihmiset vaikka välillä joutuisikin komentamaan.
• Keneltä sinä olet oppinut paljon muiden kohtelemisesta, kuin itsestäsi ihmisenäkin?
• Kuka heijastelee sinun hätäilyäsi, stressaamista tai huonoa käytöstä?
• Kuka saa sinut hymyilemään silloinkin kun et haluaisi hymyillä?

Tuossa vain muutamia ajatuksia miksi koirat ovat yksi maailman parhaimmista olennoista mitä maailma päällään kantaa.

- She is a beautiful dog full of spirit and love -

Eli autonäyttelykauden starttasi Auto Saloon-messut 5.- 6.4.2014. Messut järjestettiin Salossa, Astrum- keskuksessa.

Kooltaan tapahtuma oli omaan makuuni nähden pieni, vaikkei kuitenkaan pienimmästä päästä... Auto Saloon- messujen taso oli ihan ok, vaikka välillä jäi ihmettelemään miksi autoja tuodaan näytille ilmoittaen että hevosia ja menohalua autolta löytyy mutta joko koko kone puuttuu tai konepelti pysyy visusti muuten vain kiinni. Eikä voi unohtaa näitä "no se on madallettu", "mul on bling bling- vanteet ja nyt tää on valmis näyttelyihin muuten ihan orkkiksena." Miksi tälläsiä autoja pitää tuoda autonäyttelyihin? Suomen taso on niin matalalla muihin maihin verrattuna, se ihan harmittaa jopa.

Mutta, eteenpäin asiassa.

Jokaisesta autonäyttelystä löytyy oma osionsa promootioautoille. Useimmiten näiden promootioautojen ohi vain tulee käveltyä ohi sen enempää välittämättä. Mutta kuten kuvan Lamborghini Gallardo osoittaa, ei näiden promootioautojen tarvitse aina olla niin huomaamattomia ja tylsiä.

Paikalta löytyi myöskin kynäruiskumaalari. On pakko antaa pisteet tälläiselle käsityöläiselle jonka käden jälki on jotain näinkin mieletöntä. Keep up the good work!

Ja maalauksiahan saa aina kypäristä sekä pyörän tankeista aina keilapalloihin ja keiloihin. Mieletöntä eikö!?

Ensimmäisenä halliin kävelleenä pystyi havaitsemään tämän upeahkon Volvon V70 vm. -05, auton omistaja oli ruotsalainen Henrik Mattsson.

Alkuperäistä autosta ei tainnut kovinkaan paljon olla jäljellä, mutta viimeistelyn jälki tämän auton kohdalla oli aivan huippuluokkaa! Kuten autosta jokseenkin näkyy, auto on rakennettu normaalista perhefarmarista rata-autoksi turvakaarineen ja muine osineen.

Konetila oli samaa viimeistelyn tasoa kuin muukin auto, ainoana poikkeuksena oli vallitseva pääkallo- teema joka oli toteutettu oikein tyylikkäästi konehuoneeseen.

Koska auto oli suunniteltu muuhunkin kuin näyttelykäyttöön, Volvon sisätilat oli riisuttu turhasta ja rakennettu vain se kaikista tarpeellisin autoon.

Lisää kyseistä autosta voi lukea; http://www.speedhunters.com/2013/07/a-station-wagon-unlike-any-other/

Myös Backwoods Customs oli tuonut autojaan näytille kevään ensimmäiseen tapahtumaan.

Backwoods Customsin Nissan Skylinen omisti kliinin valkoisen maalikerroksen, auton sisältä löytyi camouflage- väritystä. Vaihdekepistä voisi puolestaan sanoa jotain hävyttömämpää, mutta jääköön sen tuomitseminen jokaisen omaksi asiaksi.

Backwoods Customs oli myös tuonut Fast And Furious teemaan rakennetun Mitsubishi Eclipsen näytille. Ja hyvältähän se näytti.

Fast And Furious teemaa edusti myöskin tämä keltainen Nissan Skyline.

Skylinen penkeille oli nätisti aseteltu Fast And Furious keräilyautoja isot pinot. Pojathan on aina poikia.

Nissan Skyline R33 GTS-T -94

Muutoksia tehty tekniikkaan, koriin sekä sisustaan.

Vaikka Race Pirate olikin taas yksi Nissan Skyline joita näyttelyissä on nykyään vinot pinot evojen ohella, oli teema oikein toimiva tämän auton kohdalla.

Erilaiset aarteet.

Joku voisi haukkua maskin "grillin", mutta oranssilla värillä se istui kuin nenä päähän tähän autoon. Keula oli saanut myös pienet JDM kirjaimet keulaa koristamaan.

Race Pirate teema jatkui aina auton sisäpuolellakin.

Tässä vielä Race Pirate Skyline kokonaisuudessaan. Toimii!

Nissan 200SX oli saanut kylkeensä yksinkertaisen mutta autoon sopivan pääkallon.

Tapahtuman vetonaulana oli Tormis Hoffmannin omistama Toyota Supra vuosimallia -94.

Auto oli lattiasta kattoon rakennettu uudelleen, Fast And Furious- teemalla.

3.0 litraisesta turbokoneesta oli 1.7bar paineilla otettu 739 hevosvoimaa ja 878 newtonmetriä.

Konetilan viimeistely hiveli katsojan silmää.

Pieniä yksityiskohtia konetilassa.

Myöskään sisätilat eivät jättäneet kylmäksi.

Pientä faktaa kyseisestä Suprasta.

Ja vielä yksi herkuttelukuva kyseistä autosta.

Myös Bimmer Tuning Club of Finland oli saanut oman pienen nurkkansa.

Silmiin pistävän upea värivalinta koristi Bmw:n pintaa.

Myös vanhempaa kansakuntaa edustava Bmw löytyi joukosta.

Bmw E30 M3 Convertible.

Jotta loputon Skyline- kokoelma ei pääsisi loppumaan, tässä taas yksi lisää.

Kyseinen vauhtihirmu oli rohmunnut pokaaleja jo aijemmista tapahtumista.

Taneli Ylisen -72 vuoden Fiat 128 Familiare oli pistetty tonttiin tyylikkäästi ilmapussien ansioista.

Black widow nimellä kulkeva -68 vuoden Chervolet Camaro oli yksi upeimmista jenkkiautoista koko tapahtumassa.

Camaron konehuone oli yhtä siististi toteutettu kun ulkokuorin autosta.

Jarmo Sinisalon omistama suomen väreissä esiintynyt Chervolet Camaro on päässyt osallistumaan aina SM- tason kiihdytyskisoihin. Auton on rakentanut Jouko Jalava.

Siinähän niitä oli rivissä.

Paikan päälle oli myöskin löytänyt tämä Dodge Charger tumman puhuvalla teemalla.

Konehuone oli siistitty ja jonkun silmään se saattoi olla varmaankin myös hiukka vaatimaton ilman turhia kiillotteluja.

Ford Mustang Mach 1, mitä sitä sen enempää sanomaan...

Welcome back to the 70`s.

Wolkswagen Type2 (T2)

Aijempaa vuosimallia edusti tämä Wolkswagen Type 2 (T1).

Ymmärtääkseni kyseisellä varustelulla kulkeva wolkswagenin minibussi oli nimeltään "Samba bus". Erilaiseksi sen teki kattoikkunat sekä kankainen kattoikkuna.

Näistä enemmän tietävät voivat kommentoida vapaasti aiheesta.

Sisusta tuli mieleen; kesä, ranta, hyvää seuraa sekä ruokaa ja juomaa.

1958 Edsel Pacer Convertible.

Kieltämättä, tämän nähdessä alkoi jo hiukka hymyilyttää.

Ainoa oikea sana kuvailla tätä; MUHKEA.

Siluettia jokaisesta suunnasta.

Ja vielä keulakuvaa tästä upeasta kaunokaisesta.

Mercedes-Benz SL55 AMG

Pienillä pintamuutoksilla tehty Princess tyylinen lava-auto.

Osastolla oli myöskin perheen kuljettamiseen soveltuvaa autoa menneiltä vuosilta.

Ford Mustang takaapäin kuvattuna.

Dodge Chargerin peräpuolta.

Jarmo Sinisalon Chervolet Camaro takapuolelta.

Ensimmäinen livenä näkemäni AMC AMX, se oli kertakaikkiaan upea!

Black Widow takavinkkelistä katsottuna.

Oli siellä jotain pyöriäkin, mutta niiden kuvaaminen jäi hiukka olemattomiin.

Auto Saloonin ohella oli myös  L. Jokisen autonäyttely josta löytyi upeita ja harvinaisiakin yksilöitä. Kirjoitan aiheesta erillisen bloggauksen kunhan aika antaa periksi.

Siihen asti, lukekaa, jakakaa ja kommentoikaa!

Miten aika juokseekaan niin nopeasti!?

Välillä eilinen on tuntunut olleen ihan nurkan takana...

Ne kaikki hetket kun tuli purtua hammasta yhteen, tuntui ettei toivoakaan taas tänään minkään suhteen... Mutta toistoilla, kehuilla ja palkitsemisilla matka Hönön kanssa on jatkunut parempaan suuntaan vakaasti.

Lähtökohdat;

Olematon hihnakäytös; vetäminen, seilaaminen ja hyökkäily.

Remmirähjäys.

Epävarma ja pelokas koira, ongelmat näkyivät paniikkikohtauksina (armoton täriseminen ja pakenemisen yrittäminen), kaikkea liikkuvaa kohti räsähtäminen ja hyökkääminen.

Hönö osasi jotenkuten istu- käskyn.

Sisäsiisti, ei eroahdistusta.

Haukahtelu ja murina kerrostalon käytävän äänille.

Tämän hetkinen tilanne;

Lenkit sujuvat mukavasti, Hönön kävelee oikealla puolella (käskystä vasemmallakin) sekä vetäminen on vähentynyt  90%. Remmirähiseminen on vihdoinkin lähtenyt vähenemään lenkeillä ja tämän treenaamista jatketaan kunnes tästäkin pahasta päästään kokonaan eroon. Muut kävelijät ja pyöräilijät voidaan ohittaa ilman murinoita ja ärähtelyjä, ohittaessa hihnan pituus vähennetään kuitenkin puoleen välttääkseen mahd. yllätystilanteet. Ulkona liikkuvat lapset ovat kuitenkin vielä Hönöstä pelottavia, ne kiljuvat ja liikkuvat nopeasti suunnasta toiseen tai jopa pomppivat.

Hönö osaa peruskäskyt (tehostettu käsimerkein); istu, maahan, hyppy (esteen yli), kierrä, odota, saa mennä, saa ottaa, täällä, pois, oma (paikka). Ja koska Hönö on myös tosi fiksu muutenkin on niitä temppujakin tullut opetettua, eli mm; tassu, toinen, femma, lelu, kiusaa iskää, heippa ja tällä hetkellä harjoitellaan nökötä- käskyä. Lista tulee jatkumaan koska näiden opettamiselle kaiken muun elämisen ohella ei näy loppua.

Ei sanan sijasta käytetään "ä-ää" äännettä, korottaen tarpeen mukaan äänen kovuutta.

Käytävän äänille Hönö murahtelee enään harvakseltaan, sillä pois- käsky lankeaa koiralle oitis eikä tämä laumaläheinen koira mieluusti halua laumansa läheisyydestä pois. Ainoastaan posteljoonille saatetaan koittaa haukkua joskus, muuten tätä ongelmaa ei onneksi ilmene enää.

Minulle tullessaan Hönö pelkäsi myös kuollakseen suihkua, mutta nykyään suihkussa käynti ei enää tuota ongelmia. Mm. myös imuri- ja kynsienleikkauspelosta on päästy suurimmissa määrin eroon.

Jostain syystä alunperin Hönö pelkäsi vinkuvia ja muuten ääntä pitäviä leluja, mutta nykyään Hönöstä on kuoriutunut leikkisä lelujen kanssa telmivä pentumaisen energinen karvakorva.

Kaiken kaikkiaan Hönö on rentoutuneempi, iloisempi ja uskaliaampi.

- kuitenkin, matkaa on jäljellä -

Olen useasti miettinyt kuinka olisi pitänyt kirjoittaa päiväkirjaa Hönön kehittymisestä, mutta käy se näinkin...

Päivä kerrallaan, kohti kirkkaampaa ja parempaa huomista. <3

Aamulenkki koirani kanssa oli hyvinkin virkistävä, se sai minut huomaamaan kuinka pitkälle olemme tuon koiran kanssa yhdessä tulleet, mutta myös sen että matkaa on meillä paljon jäljellä. En vaihtaisi päivääkään pois Hönön kanssa, vaikka sillä on omat pelkonsa jotka ilmenevät ongelmakäytöksenä. Ongelmakäytös on vähentynyt, vaikka paljon töitä Hönön kanssa on vielä jäljellä jotta tuosta rakkaasta karvalapsesta saa ns. tervejärkisen koiran.

Moni ei varmasti osaa ymmärtää miksi halusin ottaa Hönön, koiran joka on vaaraksi mille vain ympärillä liikkuvalle ihmiselle tai koiralle? Mielestäni on väärin tuomita koira pelkän käytöksen vuoksi tietämättä syitä ja historiaa koiran taustalla... Edes minäkään en tiedä tarkalleen koirani historiaa, mutta se ei estä minua uskomasta tuohon koiraan. Sillä toistoilla, hyvillä kokemuksilla ja päättävyydellä tuosta koirasta kuoriutuu hiljalleeen upea yksilö.

Itse pääsen näkemään Hönön eri tavoin kun tuntemattomat, samoin esim. mieheni. Sillä niin kotona kun ulkonakin, tuo koira loistaa upeudellaan kun on kyse tutuista ihmisistä. Ihmisistä, mitkä kerran olivat tuntemattomia, mutta ovat nyt ystäviä. Hönö hakee huomiota, se on iloinen ja kiehnää. Juuri niinkuin "normaali" koira tekee!

Jokainen päivä Hönön kanssa on lahja joka saa minut arvostamaan elämän pieniä asioita.

Kuitenkin, palatakseni tähän hetkeen. Vaikka ulkona sataakin taas lunta, ei se auta kesän odottamisen kuumeeseen...

Mitä enemmän katselen kuvia viime kesältä, sitä enemmän haluan kesän saapuvan!

Kaipaan kesää, hetkeä kun kevät alkaa väistymään. Kun luonto on herännyt ja puhjennut täyteen väriloistoonsa!

Kaipaan reissaamista mökille tai muuten vaan extempore reissuja toiselle paikkakunnalle, sitä kun voi nähdä aina jotain uutta tai vahingossa eksyä mutta aina silti löytää itsensä perille.

Kaipaan mökillä olemista ja erilaista elämistä ns. rauhoittuen hetkeksi kaikesta "kaupungin" kiireestä.

Kaipaan läheisyyttä luonnon kanssa, sitä kun et ikinä tiedä näetkö karhun jälkiä tiellä vai nautitko vain luonnon omasta hiljaisuudesta linnun laulun säestämänä...

Vaikka osaan arvostaa luonnon rauhallisuutta, kaipaan myös ihmisten paljoutta autotapahtumissa- ja näyttelyissä.

Kaipaan extempore reissuja erilaisiin paikkoihin, aina niin rallycross- tapahtumasta korkeasaareen...

Kaipaan heräämistä auringon paisteeseen, kaipaan sitä ettei tarvitse pukea koko vaatekerrastoa päälle selvitäkseen ulkona hengissä.

Pikemminkin sitä mukavaa tunnetta kun aurinko paahtaa ihoa ja helpotusta on haettava kylmästä juomasta tai jäätelöstä. Edes hetkeksi ellei ole mahdollisuutta virkistyä uimareissulla.

Kaipaan kaikkien ihanien kenkien kaivamista kaapista, sillä kesä on saapunut!

Vaikka en kaipaa auringossa seisoneen auton kuumuutta, kaipaan ajeluja kattoluukku auki. Kaipaan "ikuista" päivää kun yö ei ota saapuakseen. En kaipaa itikoita, mutta kaipaan kuitenkin lämmintä yö aikaa.

Kaipaan ihania jenkkiautoja ja niiden murahtelevia voiman ääniä.

Kaipaan myös ehkä eniten sitä kun ihmiset ovat iloisia ja avoimempia kesän saavuttua.

Ja mitä eniten odotankaan kesässä...

IHANIA TUOREITA MANSIKOITA! <3

Kaipaan myös ystävien kanssa vietettyjä hetkiä, kun voi vaan istua pihalla katsellen koirien telmimistä. Grillata illalla hyvällä porukalla taikka parkittaa yöllä autoissa nauraen tyhmimmille jutuille.

xxx

Mitä sinä kaipaat kesässä? Vai kaipaatko kesää lainkaan?

xxx

Katselin lihahyllylle naudanlihatuotetta, silmääni pisti taaempana vieressä oleva lihapaketti jonka liha oli jo muuttunut osittain rusehtavaksi. Ajattelin että otan tuotteen ja vien sen lihatiskille jotta se laitetaan pois myynnistä. Kunnes huomasin 31.01.2014 parasta ennen päiväyksen, pinosin vanhoja tuotteita syliini kunnes huomasin että en saisi näitä kaikkia mahtumaan syliini ja palautin ne takaisin paikoilleen. Hyllyssä oli erilaisia lihapaketteja useampaa kappaletta parasta ennen päiväyksillä mm. 29.01.2014, 31.01.2014 sekä 03.02.2014.

JÄRKYTYIN!

Olisin ymmärtänyt jos hyllyssä olisi ollut muutama paketti samaa tuotetta mitkä olisivat olleet vanhoja, eli inhimillinen virhe! Mutta kun ei, näitä oli suoraan sanoen paljon, ja vielä montaa eri tuotetta! Kyse oli pikemminkin täydellisestä huolimattomuudesta tai piittaamattomuudesta! Lihatuotteet niinkuin eines- ja maitotuotteet pitäisi päivittäin tarkastaa ja alentaa tarjouksin. Joten, miten on mahdollista että löydän hyllystä näinkin vanhoja tuotteita?

Onnekseni kaupan työntekijä sattui minua vastaan ja ilmoitin hänelle näistä vanhoista tuotteista. Toivon että koko hylly tarkistettiin oitis, ennen kun joku onneton mummo ostaa vanhaa lihaa ja saa itselleen pahimmassa tapauksessa ruokamyrkytyksen...

Tästä eteenpäin, taidan välttää s-marketissa asiointia... Ainakin toistaiseksi!

Itse työskentelen tälläkin hetkellä asiakaspalvelun parissa, kylläkin henkilöstövuokrauksen kautta, mutta kuitenkin. Joten tälläisiin päiväyksiin törmääminen saa minut miettimään missä ihmisten työmoraali on? Jos haluaa ansaita palkkansa työstä, se tarkoittaa tarkkuutta ja osaamista työssään. Jos työn tekeminen vastuullisesti ei kiinnosta, olisi helpompaa irtisanoa itsensä kun viedä työpaikka joltain joka oikeasti tekisi sen kunnolla.

Ymmärrän ettei jokainen päivä voi olla töissä hymyssä suin, mutta ei se niin mahdottomankaan vaikeaa ole! Tästä päästään seuraavaan aiheeseen, nimittäin kassatyöntekijät!

Jokaisella meillä on joskus huonompia päiviä, mutta mikä siinä on, että liian usein törmäämme kassatyöntekijään joka katsoo meitä jo närkästyneesti kun saavumme kassalle? Ilme kertoo suorastaan ajatuksesi meistä tai sinun omasta elämästäsi, olisitko ennemmin jäänyt kotiin tänään? Varmaan, ihan meidänkin kannaltamme! Ja toinen raivostuttava asia, tavaroiden piippaaminen kassalla, kun herkästi musertuvat tavaroiden annetaan liukua hihnaa pitkin alimmaksi... Kun pienellä ranneliikkeellä ne saisi liu`utettua sivulle odottamaan pakkausta...

Ne neljä tärkeää asiaa kassalla;

Tervehtiminen, katsekontakti, hymy sekä oma asenteesi/käytöksesi asiakasta kohtaan.

Näillä neljällä oljenkorrella selviää jo pitkälle!

Sitten ne asiakkaat...

Onko pieni tervehdys liian vaikea sanoa takaisin?

Miksi tuotteet pitää kasata hihnalle niin, että kassakoneen edessä hihnan pienentyessä kaikki päällekkäin kasatut tavarat rojahtavat ympäri hihnaa ja pöytää?

Tai miksi muovipussi pitää heittää hihnalle kaikkien tuotteiden alle niin ettei hihna enää liiku eteenpäin ennen kun muovipussi on poistettu tuotteiden alta?

Oletko huomannut ikinä että välikapulan ja tuotteiden väliin kannattaa jättää rako,eikä kiukutella kun kassatyöntekijä ei tiedä mitkä ovat sinun ja mitkä seuraavan asiakkaan tuotteita kun ne ovatkin menneet sekaisin kapulan vääntyessä tavaroiden paljoudesta?

Miksi loukkaannutaan siitä kun kassamyyjä joutuu pyytämään teitä nostamaan kaljalaatikot tai osan limsapulloista pois hihnalta koska hihna ei jaksa vetää eteenpäin? Tai toisena esimerkkinä nimenomaan nostamaan sen laatikon hetkeksi ylös, kaikilla kassoilla ei ole aina tuotteiden pikanumeroita tai enareita valmiina näille. Onko se meidän vikamme?

Se että ojennat käsi ojossa yli kassapöydän käteistä/pullolappua, ei saa meitä ottamaan sitä nopeammin kädestäsi.

Jos kassalla maksetaan myyjälle vastakkain, miksi raha pitää antaa/ottaa vastaan kassatiskin sivusta tai hihnan takaa?

Lukeeko otsassani "tietopankki" vai miksi oletat minun tietävän monia asioita jotka eivät kuulu edes minun työhöni?

Onko kassatyöntekijä se ihminen kelle kaiken pahan olon saa purkaa hyvillä mielin äksyilemällä?

Mistä oletat kassatyöntekijän tietävän mitä tupakkavalmistetta haluat ostaa jos ilmoitat vain "yksi pussi bonusta"?

Mikä ero siinä on että ruokakaupan jonossa ollaan heti hätäilemässä, mutta alkon jonossa seisoskeleminen ei niinkään haittaa?

Muistathan että mekin olemme ihmisiä, emme alempi arvoisia orjia kassan takana!

Tässä vain muutama ajatuksista mitä on kertynyt. Eli vikaa löytyy useimmiten tiskin molemmin puolin.

Tämä ei ole siis mikään uuden vuoden lupaus, vaan aivan oma päätökseni lopettaa koko talven kestänyt mässääminen makeisilla, leivoksilla, sipseillä sekä roskaruoalla.

Näiden herkkujen avustamana painokin on noussut, tämä naisten iän ikuinen ongelma...

Eli kiellettyjen listalle hyppäävät suoraan; limonadit, makeiset, leivokset/piparit, sipsit/maustetut pähkinät sekä noutoruoka/valmisruoat.

Suurin "henkinen" taistelu tulee varmasti olemaan suklaata kohtaan, oi sinä suussa sulava aina niin petollinen suklaa!

Mutta ehkä korjaan tämän ongelman nauttimalla kupin kaakaota tai kokeilemalla Alpro Soyan suklaan makuisia tuotteita. Makeiset vaihtuvat hedelmiin sekä noutoruoka oma tekemään lämpöiseen ateriaan taikka vaihdellen ruokaisaan salaattiin.

Tästä parhaimpana esimerkkinä pestopastasalaatti joka on aivan taivaallista ja pitää nälän poissa pidempäänkin...

Eli, syvälle lautaselle kasataan annos johon tulee; sopivan kokoiseksi pilkottua jäävuorisalaattia (kerä), pilkottua kurkkua, puoliksi pilkottuja kirsikkatomaatteja, 1,5 - 2dl keitettyjä täysjyväfusilleja joihin on pyöritelty n. 1,5tl Sacla merkkistä basilikapohjaista vihreää pestoa, näiden päälle pilkotaan yksi paistettu kanafile joka on joko valmismarinoitu tai itse maustettu ennen paistamista. Viimeistely tapahtuu ripottelemalla päälle pieni kerros valion mozzarellaraastetta, eikä unohdeta ihanaa valkosipulikastiketta. Vola! Täydellistä!

Eli siinä yksi parhaimmista salaateista ikinä!

Kesällä yksi lempiherkuistani on fruitie, eli blenderin omistajille varmaan ihan tuttu juttu...

Eli tähän on tullut käytettyä pirkan vadelmamehua pohjana jotta saadaan hiukka makeutta fruitieen, marjoina olen käyttänyt rainbown pakasteesta löytyviä smoothie hedelmiä mitkä ovat jo valmiiksi annospusseissa, oman maun mukaan tietty lisäten muita pakkasmarjoja.

Eli täydellinen viileä, raikas ja herkullinen kesäjuoma!

Siinä muutama henkilökohtainen herkkuni, jokaisella meillä on varmaan omamme.

Kuitenkin, palaten herkuttomaan helmikuuhun... Kassatyötä tekevänä törmää päivittäin erilaisiin mielihaluihin erilaisia herkkuja kohtaan, joten tulee olemaan oudon tuntuista olla ainakin helmikuun ajan nauttimatta mitään herkkuja. Onneksi voin turvautua maustettujen vichyjen maailmaan kuitenkin hyvällä omalla tunnolla.

xxx

Minkälainen on oma lempiherkkusi ja pahin paheesi ruokaa kohtaan?

xxx

Olen "sortunut" Ebayn ihmeelliseen maailmaan...

Kaikki lähti siitä kun aloin selailemaan Ebayn myyntisivuja, ihan vain pelkästä uteliaisuudestani... Mistä minä tämän idean keksin? No siitä kun mieheni selailee Ebayn sivuja useasti... Ja onko se ihme?

Miksi muualta maailmasta saa niin ihania ja upeita tuotteita halvemmalla ja joskus jopa ilmaisilla postikuluilla!

Se on niin väärin mielestäni... Mutta jos Ebayn kautta näytä tuotteita saa ostettua ja samalla postitus tapahtuu suoraan kotiovelle, niin miksipä ei!?

Miksi maksaisin kaikista tuotteista sitä veroa mitä suomen päättäjät kaikkeen haluavat lisätä..?

Ja kyllä, aina pitäisi ostaa kotimaista! Mutta jos ostamme tuotteita suomesta, ovat ne suurimmissa osin muun maalaisia kun kotimaisia... Eli raha valuu kuitenkin ulkomaille... Ja suoraan sanoen, alkaa ihan *ituttamaan maksaa kaikesta veroa! Useimmiten sitä joutuu vielä maksamaan tuplana, sillä välin kun isot herrat nostelevat kuohuviinilasejaan ylös.

Mutta, aiheeseen palaten...

Tänään tuli haettua muutamat kengät postista sekä posteljooni toi mukavasti minun kynsilakkani perille...

AI IHANUUTTA! <3

Eli, voin paljastaa sen verran, että oli halvimmat DC:n upouudet kengät mitkä oon ikinä ostanut! Hintaa toimituksineen saksasta niille jäi nimittäin vain 32.89€. NOT BAD! Mutta tarkennuksena, nämä kengät tuli huudettua Ebayn kautta.

Eli siinä se suurin syy miksi Ebayn kautta tulee tavaroita ostettua, ne ovat halvempia ja useimmiten sellaisia mitä ei pakosti suomessa juurikaan myynnissä näy... Pääosin itse ostan sieltä kenkiä, kynsilakkoja, koruja... Vaikka Ebayn välityksellä varmasti saa lähes melkein mitä tahansa ostettua.

Kauan eläköön Ebayn ihmeellinen maailma, ainakin niin kauan kun ylimääräistä rahaa riittää.

Eihän kenkiä voi ikinä olla liikaa... Vai voiko?

Olen joskus miettinyt mistä korkokenkävillitykseni on lähtenyt, veikkaan tähän syylliseksi omaa äitiäni tai mahdollisesti marilyn monroe:n naisellisuuden ihailua?

Kuitenkin, on yksi ihanimmista asioista laittaa korkokengät jalkaan. Jotenkin ne vain parantavat ryhtiäni sekä mieltäni, tunnen itseni enemmän naiseksi kävellessäni korkokengät jalassa kuin esim. lempikävelykengissäni. Kai se johtuu salaisesta viehtymyksestäni vanhaan hollywood glamouriin? Kun naiset olivat naisia ja miehet miehiä, mutta myönnettäkööt että vanhempia sukupuolirooleja en muuten kaipaa niinkään... Ihmisellä pitää olla vapaus valita elämässään. Ja ei, tämä ei toteudu vielä nykyäänkään joka puolella maapalloa valitettavasti.

Mutta, takaisin niihin kenkiin... Niitä on tipahtanut jo 4 kpl postilaatikosta sisään, tai sanottaisiko että itellan paketti-ilmoituksia pikemminkin... Kahdet ihanat uutuudet ovat vielä matkalla jostain päin maapalloa luokseni, tuskin maltan odottaa niiden saapumista!

Taidan tarvita kenkäkaapin, sillä kenkiteline jää liian pieneksi...

Tässä viimeisimmät uudet rakkaani.

Löytyykö muita kenkähulluja?

Joten, hitaasti ja hartaasti hyvä tulee...

Tässä viime aikoina on myös tullut opetettua pieniä temppuja tuolle koiralle kotona ollessa, nämäkin taisi lähteä koiran lempilelun tunnistamisesta "lintu" nimellä. Hönön lempileluna toimii siis angry bird- pehmolelu joka pitää ääntä, se on koiran mielestä ihan lyömätön lelu muiden rinnalla. Nyt on kuitenkin opeteltu yläfemman antamista eli "femma" ja viimeisinpänä on tullut tassulla vilkuttaminen käskyllä "heippa". Henkilökohtaisesti ehkä paras käsky kotona on "kiusaa iskää", jolloin koira menee mieheni luokse kiehnäämään tai herättää hänet tönimällä kuonolla kättä tai nuolemalla naamaa.

Siitä se ajatus sitten lähtikin...

Hönölle on oikeasti helppo opettaa uusia temppuja, kunhan osaa vain itse olla tarpeeksi selkeä. Eikä saa tietenkään unohtaa Hönön palkitsemista onnistuneista suorituksista, meillä onneksi toimii tosi hyvin myös äänellinen kiitos namien lisäksi. Jotenkin tässä on päätynyt miettimään, että kuinka monta erinäistä käskyä tuolle koiralle saisi opetettua ja tästä alkaa muodostumaan uuden vuoden lupaus itselleen. Eli opettaa mahdollisimman monta erilaista uutta käskyä Hönölle vuoden aikana ja lopuksi kuvata näistä video vähän samaan tyyliin kun youtube:sta löytyy erilaisia koirien temppuvideoita.

Hönö osaa; istu, maahan, hyppy (esteen yli), kierrä, odota, saa mennä, saa ottaa, täällä, pois, oma (paikka), tassu, toinen, femma, lelu, lintu, kiusaa iskää ja tällä hetkellä on menossa "heippa" eli vilkuttaminen.

Ei sanan sijasta käytän "ä-ää" äännettä.

Onko muilla koiran omistajilla uuden vuoden lupauksia omia koiria kohtaan?