On vapaapäiväni, viimeiset kuusi päivää ovat kuluneet töiden parissa eikä juurikaan muuta ole ehtinyt tekemään. Kuitenkin tänään, saan nauttia vain olemisen vapaudesta!

Aamulenkki koirani kanssa oli hyvinkin virkistävä, se sai minut huomaamaan kuinka pitkälle olemme tuon koiran kanssa yhdessä tulleet, mutta myös sen että matkaa on meillä paljon jäljellä. En vaihtaisi päivääkään pois Hönön kanssa, vaikka sillä on omat pelkonsa jotka ilmenevät ongelmakäytöksenä. Ongelmakäytös on vähentynyt, vaikka paljon töitä Hönön kanssa on vielä jäljellä jotta tuosta rakkaasta karvalapsesta saa ns. tervejärkisen koiran.

Moni ei varmasti osaa ymmärtää miksi halusin ottaa Hönön, koiran joka on vaaraksi mille vain ympärillä liikkuvalle ihmiselle tai koiralle? Mielestäni on väärin tuomita koira pelkän käytöksen vuoksi tietämättä syitä ja historiaa koiran taustalla... Edes minäkään en tiedä tarkalleen koirani historiaa, mutta se ei estä minua uskomasta tuohon koiraan. Sillä toistoilla, hyvillä kokemuksilla ja päättävyydellä tuosta koirasta kuoriutuu hiljalleeen upea yksilö.

Itse pääsen näkemään Hönön eri tavoin kun tuntemattomat, samoin esim. mieheni. Sillä niin kotona kun ulkonakin, tuo koira loistaa upeudellaan kun on kyse tutuista ihmisistä. Ihmisistä, mitkä kerran olivat tuntemattomia, mutta ovat nyt ystäviä. Hönö hakee huomiota, se on iloinen ja kiehnää. Juuri niinkuin "normaali" koira tekee!

Jokainen päivä Hönön kanssa on lahja joka saa minut arvostamaan elämän pieniä asioita.

Kuitenkin, palatakseni tähän hetkeen. Vaikka ulkona sataakin taas lunta, ei se auta kesän odottamisen kuumeeseen...

Mitä enemmän katselen kuvia viime kesältä, sitä enemmän haluan kesän saapuvan!

Kaipaan kesää, hetkeä kun kevät alkaa väistymään. Kun luonto on herännyt ja puhjennut täyteen väriloistoonsa!

Kaipaan reissaamista mökille tai muuten vaan extempore reissuja toiselle paikkakunnalle, sitä kun voi nähdä aina jotain uutta tai vahingossa eksyä mutta aina silti löytää itsensä perille.

Kaipaan mökillä olemista ja erilaista elämistä ns. rauhoittuen hetkeksi kaikesta "kaupungin" kiireestä.

Kaipaan läheisyyttä luonnon kanssa, sitä kun et ikinä tiedä näetkö karhun jälkiä tiellä vai nautitko vain luonnon omasta hiljaisuudesta linnun laulun säestämänä...

Vaikka osaan arvostaa luonnon rauhallisuutta, kaipaan myös ihmisten paljoutta autotapahtumissa- ja näyttelyissä.

Kaipaan extempore reissuja erilaisiin paikkoihin, aina niin rallycross- tapahtumasta korkeasaareen...

Kaipaan heräämistä auringon paisteeseen, kaipaan sitä ettei tarvitse pukea koko vaatekerrastoa päälle selvitäkseen ulkona hengissä.

Pikemminkin sitä mukavaa tunnetta kun aurinko paahtaa ihoa ja helpotusta on haettava kylmästä juomasta tai jäätelöstä. Edes hetkeksi ellei ole mahdollisuutta virkistyä uimareissulla.

Kaipaan kaikkien ihanien kenkien kaivamista kaapista, sillä kesä on saapunut!

Vaikka en kaipaa auringossa seisoneen auton kuumuutta, kaipaan ajeluja kattoluukku auki. Kaipaan "ikuista" päivää kun yö ei ota saapuakseen. En kaipaa itikoita, mutta kaipaan kuitenkin lämmintä yö aikaa.

   

Kaipaan ihania jenkkiautoja ja niiden murahtelevia voiman ääniä.

 

Kaipaan myös ehkä eniten sitä kun ihmiset ovat iloisia ja avoimempia kesän saavuttua.

Ja mitä eniten odotankaan kesässä...

IHANIA TUOREITA MANSIKOITA! <3

 

Kaipaan myös ystävien kanssa vietettyjä hetkiä, kun voi vaan istua pihalla katsellen koirien telmimistä. Grillata illalla hyvällä porukalla taikka parkittaa yöllä autoissa nauraen tyhmimmille jutuille.

 

xxx

Mitä sinä kaipaat kesässä? Vai kaipaatko kesää lainkaan?

xxx